Koirien syöpä on johtava kuolinsyy yli kymmenvuotiailla koirilla. Koiran kivesten kasvain - joka tunnetaan yleisesti nimellä kivessyöpä - koskee pääasiassa vanhempia, kastraatiota vailla olevia uroskoiria. Korkean iän lisäksi kivesten laskeutumattomuus (kryptorchidismi) on toinen tekijä, joka edistää kasvainten muodostumista järjestelmään.koiran sukupuolielimet.

BMC Veterinary Research -tiedelehdessä vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että 27 % riskiryhmästä sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä yhteen tai useampaan kiveskasvaimeen. Kaikkiaan arvioidaan, että ne muodostavat vähintään 4-7 % kaikista uroskoirien kasvaimista. Katso jäljempänä syyt, hoito, diagnoosi ja ennaltaehkäisymenetelmät,kaikki aiheesta, ja sen tukena oli Rio de Janeirossa toimivan eläinlääketieteellisen onkologin Caroline Grippin antamat tiedot.

Mitkä ovat koiran kivesten neoplasian syyt?

Kuten useimpien syöpien kohdalla, kiveskasvainten kehittymisen syy ei ole kovin selvä. Tiedetään kuitenkin, että on olemassa tietty koiraryhmä, johon tämä sairaus vaikuttaa enemmän, kuten eläinlääkäri Caroline Gripp selittää: "Kivessyöpä on kasvain, jota esiintyy yleisesti kastraatittomilla uroskoirilla. Se on sairaus, joka ilmaantuu yleensä eläimen 8-10 vuoden iässä".

Uroskoirilla, joilla toinen tai molemmat kivekset eivät ole laskeutuneet vatsaontelosta (kryptorchidismi), on kuitenkin paljon suurempi todennäköisyys saada kasvain kuin pennuilla, joilla on normaalit kivekset.

Koiran neoplasia: koirien kiveskasvaintyypit

Kiveksissä esiintyy erilaisia kasvaimia. Kolme yleisintä tyyppiä kehittyy sukusoluista (seminoomista), jotka vastaavat siittiöiden tuotannosta, interstitiaalisista tai Leydigin soluista, jotka tuottavat testosteronia, ja Sertolin soluista, jotka avustavat siittiöiden kehityksessä. Lähes puolella koirista, joilla on kivesten kasvaimia, on useampaa kuin yhtä tyyppiä kivesten kasvaimia.kiveskasvain.

• Seminoomat: Useimmat seminoomakasvaimet ovat hyvänlaatuisia eivätkä ne leviä. Jotkut niistä voivat kuitenkin uhmata sääntöä ja saada etäpesäkkeitä muihin elimiin.

• Interstitiaaliset (Leydigin) solukasvaimet: Nämä kiveskasvaimet ovat yleisimpiä, yleensä pieniä ja hyvänlaatuisia. Ne harvoin leviävät tai toimivat aggressiivisesti. Tämäntyyppiseen kasvaimeen sairastuneilla koirilla on vähän oireita.

• Sertolin solukasvaimet: Niillä on kaikista kiveskasvaintyypeistä suurin pahanlaatuisuuspotentiaali. Ne ovat yleisempiä kryptorchisilla eläimillä, ja niillä on taipumus levitä aggressiivisemmin kuin muilla kasvaintyypeillä.

Mitkä ovat koiran kivesten neoplasian oireet?

Carolinen mukaan hoitaja voi itse huomata koiran kivesten neoplasian huomaamalla (katsomalla tai tunnustelemalla) muutoksia eläimen yhdessä tai kahdessa kiveksessä. "Omistaja voi havaita taudin mahdollisen esiintymisen kivesten välisestä epäsymmetriasta [toinen suurempi kuin toinen], molempien turvotuksesta sekä kivusta, kun eläintä kosketetaan paikasta. Mutta huomattavin merkki on itse asiassa kivesten turvotus.kivekset", sanoo ammattilainen.

Joidenkin estrogeenia tuottavien solujen kohdalla tautiin sairastuneilla koirilla voi esiintyä merkkejä feminisoitumisesta. Tällöin rintarauhasten ja nännien suurentuminen, riippuva esinahka, symmetrinen karvanlähtö, ohut iho ja ihon hyperpigmentaatio (tummuminen) voivat viitata koiran kivesten neoplasiaan.

Mitä tehdä, jos epäillään koiran kivesten kasvainta? Miten diagnoosi tehdään?

Jos huoltaja huomaa, että hänen lemmikkinsä kivesten alueella on turvotusta, epäsymmetriaa ja/tai epämukavuutta, on tärkeää, että hän hakeutuu eläinlääkärin hoitoon mahdollisimman pian." Huoltajan on vietävä koira välittömästi eläinlääkärille diagnoosia varten. Jos koiran neoplasia vahvistetaan, koiralle on tehtävä leikkaus, jossa kivekset ja myös kivekset poistetaan en bloc.kivespussin", varoittaa onkologi.

Fyysisen tutkimuksen, kuten kivespussin tunnustelun ja peräsuolen tutkimisen (mahdollisten kasvainten löytämiseksi) lisäksi ammattilainen pystyy tunnistamaan kiveskasvaimet rinta- ja vatsaröntgenkuvilla, täydellisellä verenkuvalla, vatsan ja kivespussin ultraäänitutkimuksilla sekä poistetun kiveksen histopatologisella tutkimuksella (biopsia).

Miten koiran kivesten neoplasiaa hoidetaan?

"Koirien tämäntyyppisen syövän pääasiallinen hoitomuoto on leikkaus, jossa poistetaan sairastunut kives (tai sairastuneet kivekset) ja kivespussit. Leikkauksen jälkeen materiaali lähetetään histopatologian laboratorioon, jossa selvitetään, mikä kasvain eläimellä on (kasvaintyyppi). Joissakin tapauksissa leikkaus on parantava, kun taas toisissa tapauksissa on tarpeen aloittaa myös kemoterapia", Caroline kertoo.

Kun koirille suositellaan kemoterapiaa, hoito on toteutettava tiukasti, jotta eläin saavuttaa täydellisen kliinisen paranemisen. "Koirat reagoivat yleensä erittäin hyvin kemoterapiaan, eikä niillä yleensä ole ihmisillä havaittavia sivuvaikutuksia, kuten esimerkiksi lamaantumista ja oksentelua. Jotta koira saisi parhaat tulokset, on tärkeää, että ohjaaja ei jätä tapaamisia väliin.istuntoja ja seurata hoitoa kunnolla", onkologi korostaa.

Miten hoidossa olevaa koiraa hoidetaan?

Kivesten ja kivespussin poiston jälkeen leikkauksen jälkeiseen aikaan on kuuluttava jonkin verran hoitoa, jotta eläin toipuu hyvin. "Koiran suurten nykimisten vähentäminen on tällä hetkellä haasteellista, mutta se on äärimmäisen tarpeellista. Sitä on pidettävä silmällä, jotta eläin ei kosketa ompeleisiin tai ponnistele liikaa", Caroline vahvistaa.

Onneksi leikkaus parantaa useimmat kiveskasvaimet, kuten eläinlääkäri sanoo: "Useimpien kasvainten eloonjäämisaste on korkea ja elinajanodote on erittäin korkea. Ennaltaehkäisy ja varhainen diagnoosi parantavat eloonjäämisaikaa ja koiran elämänlaatua."

Millä tavoin voidaan ehkäistä koiran kivesten neoplasiaa?

Sen lisäksi, että eläinlääkäri käy usein eläinlääkärillä rutiinitarkastuksissa, koiran kivesten kasvaimia voidaan ehkäistä kastroimalla eläin. "Paras tapa ehkäistä tämäntyyppinen syöpä on koiran kastraatio, mieluiten 5-vuotiaana", onkologi suosittelee. Koiran kastraatiomenetelmän hyvät ja huonot puolet on syytä keskustella eläinlääkärin kanssa, johon luotat,mieluiten ennen koiran murrosikää.