Kun ajattelemme kissojen terveyttä, on mahdotonta olla puhumatta ruoasta. Paras tapa varmistaa näiden eläinten elimistön moitteeton toiminta on ruoka. Kissa voi löytää kaikki tarvitsemansa ravintoaineet tämäntyyppisestä ruoasta. On olemassa useita erilaisia ruokatyyppejä, jotka täyttävät kunkin lemmikin erilaiset erityispiirteet. Esimerkiksi kissojen munuaisruoka voi joissakin tapauksissa olla aiheellista.Siirtyminen yhdestä toiseen voi kuitenkin olla hieman hankalaa, ja on tärkeää tietää, miten se tehdään oikein, joten Kotitassut puhui eläinten ravitsemukseen erikoistuneen eläinlääkärin Nathalia Brederin kanssa, ja hän antoi muutamia vinkkejä. katso!

Munuaisruoka: kissat tarvitsevat lääkärin suosituksen ennen ruokavalion aloittamista.

Ensinnäkin on ymmärrettävä, mitä kissojen munuaisruoka on ja mihin sitä käytetään. Asiantuntijan mukaan tämäntyyppinen ruoka palvelee kissojen perushuoltoa, mutta sillä on joitakin rajoituksia määrän, proteiinityyppien ja muiden ainesosien suhteen. "Useimmissa munuaisruoissa eläinproteiini korvataan kasviproteiinilla, ja näin yritetään minimoida fosforin ylikuormitus munuaisissa.Lisäksi Nathalia selittää, että vaikka nämä rajoitukset ovatkin välttämättömiä munuaiskissan terveyden ylläpitämiseksi, tämä ruokavalio ei ole tarkoitettu eläimen munuaisissa tapahtuvien muutosten yhteydessä. "On olemassa vaiheita, joissa rehua suositellaan, ja vain eläinlääkäri tietää, milloin uusi ruokavalio kannattaa aloittaa", hän perustelee.

On myös syytä huomata, että kissojen munuaisruokaa ei pitäisi käyttää ennaltaehkäisevänä keinona, koska sillä voi olla epämiellyttäviä seurauksia karvapeitteiselle: "Tämä johtaisi juuri päinvastaiseen, munuaissairauteen".

Kissasi ruokinta: askel askeleelta, miten siirryt perinteisestä ruoasta munuaisruokaan.

Ihanteellista on, että siirtymävaiheen aikana kissalla on normaali maku ja ruokahalu ilman munuaissairauksissa yleistä pahoinvointia. "Näin on todennäköisempää, ettei se korreloi ruokaa sairauden aikana koettuun epämukavuuteen, ja sopeutumisen onnistuminen on parempaa", Nathalia selittää. Ammattilainen neuvoo lisäksi, että ohjaaja sekoittaa kissanruokaa kissanruokaan.seuraava suhdeluku siirtymäprosessin helpottamiseksi:

Päivä 1: 80 % rehusta, jota se jo käyttää + 20 % munuaisrehusta.

Päivä 2: 60 % rehusta, jota se jo käyttää + 40 % munuaisrehusta.

Päivä 3: 40 % jo käyttämästään annoksesta + 60 % munuaisannoksesta.

Päivä 4: 20 % jo käyttämästään annoksesta + 80 % munuaisannoksesta.

Päivä 5: 100 % munuaisannoksesta.

Ana Heloísan kissanpennun Mian oli sopeuduttava kissoille tarkoitettuun munuaisruokaan. Lue, miten prosessi sujui!

Ana Heloísan kissanpennun Mian, jolla oli diagnosoitu munuaisongelmia, oli vaihdettava ruokaa osana hoitoa. Huoltajan mukaan prosessi sujui ongelmitta, mutta Mia ei aluksi hyväksynyt uutta ruokaa. Vasta eläinlääkärin kanssa keskusteltuaan Ana sai selville, että paras tapa siirtyä uuteen ruokaan on olla yhdistämättä munuaisruokaa pahoinvointiin, jota kissaeläimet normaalisti tuntevat tällä tavoin."Ensimmäiset kerrat, jolloin tarjosin tätä ruokaa, olivat aina seerumin + pahoinvointilääkityksen tai ruokahalua stimuloivan lääkkeen jälkeen (kaikki eläinlääkärin määräämiä)", hän paljastaa.

Kun munuaisruoan osuutta kuitenkin lisättiin, Mia alkoi hylätä ruokaa. Jotta tilanne kääntyisi, Ana Heloísa joutui vaihtamaan tuotemerkkiä ja valitsemaan toisen munuaiskissoille tarkoitetun ruoan: "Nyt se syö erittäin hyvin ja 100-prosenttisesti munuaisruokaa. Huoltajana vinkkinä on olla kärsivällinen ja kiinnittää huomiota merkkeihin, joita kissanpentu antaa parhaasta ajankohdasta tarjota ruokaa."

Tärkeitä varotoimenpiteitä siirryttäessä kissojen munuaisruokaan

- Voit käyttää munuaispussia kuivamuonan maustamiseen tai tarjota sitä erikseen;

- Rehua ei pitäisi ottaa käyttöön sairaalaympäristössä, jotta potilas ei yhdistäisi tuotteen makua stressin ja pahoinvoinnin hetkeen;

- Muista, että munuaisrehun käyttöönotto on tehtävä, kun kissanpentu on sairauden suhteen vakaa;

- Rehun maustamiseen ei missään tapauksessa saa käyttää kanaa, sillä kananlihassa on korkea fosforipitoisuus, ja juuri sitä vältetään munuaisrehun koostumuksessa. Potilaan määrää on seurattava jatkuvasti.